Lähettämättömiä kirjeitä

Saatanan paska ämmä. Kehtaat olla multa vailla yhtään vitun mitään. Sä olet omassa saatanan lapsellisuudessasi alkanut mököttää kuin mikäkin vitun kakara ja hylännyt mut oman lapsellisuutesi takia. Sua ei vittujakaan kiinnosta mikään muu kuin sun oma pieni maailma, jossa kenelläkään ei ole mitään muuta funktiota kuin paapoa sua. Jos sua vittujakaan kiinnostaisi olla oikeasti apuna ja tukena, niin sä et olisi kiristämässä joka vitun välissä rahalla ja sillä ”kuinka tässä nyt jokainen auttaa toisiaan” tavalla tai toisella. Läheisten tukemiseen ei kuulu kiristäminen, eikä siinä muistella kuka on auttanut ketäkin ja miten. Oma äiti ei saatana pidä kirjaa siitä, mitä se on lastensa hyväksi tehnyt, vaan se tekee lastensa hyväksi minkä voi, jos sitä vaan sattuu vittujakaan kiinnostamaan. 

Sua ei ole vittujakaan kiinnostanut, mitä mun elämään kuuluu tai mitä siinä tapahtuu. Sulla on ollut koko vuosi aikaa ottaa puhelin käteen ja soittaa, mutta sun oma pieni maailma on ollut tärkeämpää kuin mikään muu, mitä maailmassa tapahtuu. 

Mua ei vittujakaan kiinnosta auttaa sua enää yhtään missään. Sua ei ole kiinnostanut olla apuna tai tukena silloin kun mä olen sitä tarvinnut ja silloinkin jos olet esittänyt olevasi, siinä on ollut ehtoja takana. ”Jos mä nyt autan sua, niin mä kiristän sua sillä maailman tappiin asti.” 

Mä olen kesken omien menojen, kesken työpäivän, keskellä yötä, keskellä avioeroa, keskellä kaikkea auttanut sua sun triviaaleissa tietokoneongelmissa, mutta sulla ei tule mieleenkään muistaa, mitä kaikkea mä olen tehnyt. Sä muistat vain sen mitä sä olet tehnyt. 

Ihan yhtä lailla mä olisin voinut joka helvetin väliin olla kiristämässä, että en auta sua sun tietokoneongelmissa jos sitä tätä tai tuota. Tai tee nyt sitä tätä tai tuota, koska mä silloin autoin sua siinä tässä tai tuossa. 

Koko sun elämä pyörii sen ympärillä, että sä vaadit ihmisiltä asioita. Että sä kiristät ihmisiä niihin asioihin, mitä sä niiltä vaadit. Että sä manipuloit ihmisiä sillä, kuinka saatanan vaikea elämä sulla on ollut. Säälikää mua nyt kun kaikki on kohdelleet mua näin huonosti.

Mua ei enää kiristetä, pakoteta, vaadita mukautumaan johonkin muottiin, mikä äitin päässä on. Mä olen kuka mä olen ja mä en alistu siihen paskaan enää.

Mulla ei ole elämässä ollut koskaan aikuista. Mun elämässä ei ole koskaan ollut aikuista ihmistä.

Lähettämättömiä kirjeitä

Jos mut tuntee, mun FB päivitykset ymmärtää.
Jotta mut voisi tuntea, pitäisi mua kohtaan osoittaa jotain kiinnostusta.
Teitä ei ole koskaan kiinnoatanut muu kuin se, miltä mä näytän, millaisia numeroita mä saan, millaisessa työssä mä olen, miltä mä näytän yhteiskunnan silmissä ulkoisilla meriiteillä.
Teitä ei ole koskaan kiinnostanut, mitä mä ajattelen tai tunnen. Mitä mä haluan elämältä, millaisia toiveita ja unelmia mulla on. Mitä mä tunnen, miksi mulla on paha olla, miksi mä pukeudun mustiin, miksi mä olen vihainen. Miten mä voin mun avioeron aikana ja sen jälkeen tai miten hyvin mä pärjäsin silloin.
Sen sijaan te katsotte mikä mun arvo työssä on.

Katsokaa millainen Jessica on. Tekeekö se siitä yhtään parempaa ihmistä ja äitiä, jos siitä tulee johtaja? Muuttaako Jessican työpaikka ja status työyhteisössä millään tapaa sitä, miten se kohtelee muita ihmisiä ja omia lapsiaan. Kuvitteletteko te, että Jessica olisi hyvä esimies?

Te ette tule koskaan tietämään kuka mä olen, kun te ette kykene näkemään ulkokuorta syvemmälle. Enkä mä halua enää jakaa itsestäni yhtään mitään, koska te käännätte jokaisen asian päälaelleen. Te ette ymmärrä ainuttakaan asiaa minussa oikein.

Teiltä ei ole saanut koskaan mitään muuta kuin negatiivisia tunteita. Arvostelua, vähättelyä, pikkusieluisuutta. Te ette koskaan ole kehuneet päin naamaa, vaan kehuskelette selän takana vieraille ihmisille ja vääntelette totuutta. Mun menestyksellä ei ole mitään tekemistä teidän kanssa, koska te ette ole koskaan kannustaneet mua tai nähneet mun vahvuuksia. Ainut poikkeus oli se, kun Ulla osti mulle kynät ja piirustuslehtiön.

Mutta te ette olleet ylpeitä, että pääsin taidelukioon, te ette kehuneet, miten hyvin olin pärjännyt. Kymmenen 370stä on aika tiukka rako. Kukaan muu meidän yläasteelta ei päässyt sisään, vaikka moni yritti. Mä olin parempi kuin kukaan niistä, mutta teitä vaan ei yksinkertaisesti kiinnosta. Vain silloin te kehutte, kun voitte näyttää paremmilta muden silmissä. "Kyllä Inna oli aina hyvä tietokoneiden kanssa. Aina me kannustettiin. Korjasi koneet, kun itse ei tiennyt mitä tehdä." Paskanmarjat. Koskaan ette kehuneet, arvostaneet, kannustaneet. Te ette voi kehua, että mikään mun menestys olisi teidän ansiota, koska teillä ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Mä olen itse omin avuin haalinut ja kehittänyt ne taidot, mitkä mulla on ja ne asiat, joissa menestyn.

Mä olen aivan yksin, omin avuin, saanut miettiä, mitä mä osaan ja mitä mä niillä taidoilla haluan tehdä. Mä olen aivan yksin saanut miettiä, mitä mä haluan elämälläni tehdä.
Mulla on ollut väkivaltaisia, alkoholisoituneita miessuhteita, joista olen omin avuin päässyt irti. Äidin tuella, omin avuin. Mä olin pitkään Matin kanssa ja kun homma meni liian mönkään, mä yksin omin avuin kaivauduin siitä tilanteesta tähän. Mä itse sain pankin uskomaan, että pystyn maksamaan 50 tonnia isomman lainan, kuin mitä ne haluaisi mulle myöntää. Itse, ilman takaajia. Ilman yhtään ketään.

Mä yksin hankkiuduin Jonista eroon, kun Joni ei kohdellut mua hyvin. Mä yksin selviydyin kaikista riidoista ja ongelmista, mitä mulla oli sen kanssa.

Ja mä ihan itse ja yksin tapasin Topin ja keräsin tarpeeksi rohkeutta, että uskallan altistaa itseni mahdollisille sydänsuruille. Mutta Topi näkee kuka ja mitä mä olen. Topi arvostaa mua. Topi ymmärtää ja tukee. Topi ON LÄSNÄ. Topi on sitä, mitä mä en koskaan teiltä saanut ja enemmän.

Mä muistan mun alkoholimyrkytyksestä kaksi asiaa: Se kuinka paljon sattui, kun mulle yritettiin laittaa tippaa ja se miten faija raivosi, että mitä hänen työkaverinsa nyt ajattelevat.
MITÄ SUN TYÖKAVERIT AJATTELEVAT SINUSTA
Kun sun tyttäres on henkihievereissä
MITÄ SINUSTA NYT AJATELLAAN

Sietäisi ajatella, että sä olen niin huono isä, että sua ei edes kiinnosta, mitä sun tyttärellesi tapahtuu. Sua ei kiinnosta, kuka se on, mitä se tekee tai ajattelee, mitä se tuntee, mistä se välittää ja unelmoi, kunhan vaan mä en heijasta huonosti sinuun.
Saatanan paska.
Mene itseesi.
Olet yhtälailla tunkenut sormet korviisi ja silmät lapuille itsesi suhteen, kuin teit mullekin jo kun olin vauva. Vähät välität MISTÄÄN muusta kuin siitä, mitä muut susta ajattelee.

Lähettämättömiä kirjeitä

Mä en ole tyhmä, laiska enkä ahne. 

Se että mä pidän puoliani, ei tee minusta sen huonompaa ihmistä. 

Mun ei tarvitse olla sellainen, kuin mitä muut multa odottaa.

Tunnen itseni jatkuvasti mitättömäksi ja turhaksi ihmiseksi. Kolme aikuista ihmistä on kasvattanut mut niin, että mä aikuisena tunnen olevani turha ja riittämätön. Että mä en kykene uskomaan, että joku tahtoisi olla mun kanssa. Että mun kanssa tahdottaisiin viettää aikaa. 

Jatkuvasti skannaan ihmisiä ja odotan merkkejä siitä, mitä mä saan tai en saa olla tai mitä musta toivotaan tai odotetaan. En uskalla olla oma itseni, saan järkyttäviä paniikkikohtauksia, jännityskohtauksia, stressikohtauksia. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tuntuu välillä täysin ylivoimaisen vaikealta, koska en tiedä, kuka mun pitäisi olla. Koska vaadin itseäni olemaan jotain parempaa kuin mitä olen, kun en usko minun itseni riittävän. 

Haen jatkuvasti huomiota, väärin keinoin. En uskalla olla huono tai keskiverto. Mun pitäisi olla paras tai vähintäänkin erittäin hyvä. Mikään muu ei kelpaa. En ole koskaan uskaltanut heittäytyä ja luottaa omiin taitoihini ja kykyihini. En ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi hyvä edes niissä asioissa, joissa olen lahjakas. 

Musta olisi voinut tulla vaikka ja mitä, jos mua ei olisi koko mun lapsuuden ajan lytätty johonkin epärealistiseen muottiin, jonka pohjana on hullujen aikuisten hullut määritelmät.

Miten äiti on aina vaatinut olemaan aikuinen ja käyttäytymään kuin aikuinen, muttei ole koskaan antanut vastuuta. Ei ole koskaan luottanut siihen, että minussa tai meissä olisi kykyä toimia oma-aloitteisesti. Vaikka ei itse ole kyennyt koskaan ottamaan vastuuta omasta elämästään ja omista ongelmistaan. Eikä kykene hyväksymään ketään omana itsenään ja omanlaisena persoonanaan. Vaan vaatii jatkuvasti muita käyttäytymään omien määreidensä mukaan. Kiristää rahalla, itsemurhalla, välirikolla.. Arvostelee minua ja muita rankalla kädellä, vaikka itse on umpihullu. Kaikesta vaaditaan jotain takaisin, mikään apu ei ole koskaan pyytteetöntä. Kaikella on hintansa. 

Et ole koskaan ottanut tosissaan mitään, mitä ei ole kyennyt todistamaan. Vatsakipua, pahoinvointia, huonoa näköä, masennusta.. Kaikki asiat on mitätöity uudestaan ja uudestaan, ennen kuin niitä on uskottu. Jos on uskottu. 

Ja nyt minun ja Jessican pitäisi kantaa ja pitää huolta sinusta, kun et osaa itse pitää huolta itsestäsi.