Lähettämättömiä kirjeitä

Mä en ole tyhmä, laiska enkä ahne. 

Se että mä pidän puoliani, ei tee minusta sen huonompaa ihmistä. 

Mun ei tarvitse olla sellainen, kuin mitä muut multa odottaa.

Tunnen itseni jatkuvasti mitättömäksi ja turhaksi ihmiseksi. Kolme aikuista ihmistä on kasvattanut mut niin, että mä aikuisena tunnen olevani turha ja riittämätön. Että mä en kykene uskomaan, että joku tahtoisi olla mun kanssa. Että mun kanssa tahdottaisiin viettää aikaa. 

Jatkuvasti skannaan ihmisiä ja odotan merkkejä siitä, mitä mä saan tai en saa olla tai mitä musta toivotaan tai odotetaan. En uskalla olla oma itseni, saan järkyttäviä paniikkikohtauksia, jännityskohtauksia, stressikohtauksia. Ihmisten kanssa tekemisissä oleminen tuntuu välillä täysin ylivoimaisen vaikealta, koska en tiedä, kuka mun pitäisi olla. Koska vaadin itseäni olemaan jotain parempaa kuin mitä olen, kun en usko minun itseni riittävän. 

Haen jatkuvasti huomiota, väärin keinoin. En uskalla olla huono tai keskiverto. Mun pitäisi olla paras tai vähintäänkin erittäin hyvä. Mikään muu ei kelpaa. En ole koskaan uskaltanut heittäytyä ja luottaa omiin taitoihini ja kykyihini. En ole koskaan kokenut olevani tarpeeksi hyvä edes niissä asioissa, joissa olen lahjakas. 

Musta olisi voinut tulla vaikka ja mitä, jos mua ei olisi koko mun lapsuuden ajan lytätty johonkin epärealistiseen muottiin, jonka pohjana on hullujen aikuisten hullut määritelmät.

Miten äiti on aina vaatinut olemaan aikuinen ja käyttäytymään kuin aikuinen, muttei ole koskaan antanut vastuuta. Ei ole koskaan luottanut siihen, että minussa tai meissä olisi kykyä toimia oma-aloitteisesti. Vaikka ei itse ole kyennyt koskaan ottamaan vastuuta omasta elämästään ja omista ongelmistaan. Eikä kykene hyväksymään ketään omana itsenään ja omanlaisena persoonanaan. Vaan vaatii jatkuvasti muita käyttäytymään omien määreidensä mukaan. Kiristää rahalla, itsemurhalla, välirikolla.. Arvostelee minua ja muita rankalla kädellä, vaikka itse on umpihullu. Kaikesta vaaditaan jotain takaisin, mikään apu ei ole koskaan pyytteetöntä. Kaikella on hintansa. 

Et ole koskaan ottanut tosissaan mitään, mitä ei ole kyennyt todistamaan. Vatsakipua, pahoinvointia, huonoa näköä, masennusta.. Kaikki asiat on mitätöity uudestaan ja uudestaan, ennen kuin niitä on uskottu. Jos on uskottu. 

Ja nyt minun ja Jessican pitäisi kantaa ja pitää huolta sinusta, kun et osaa itse pitää huolta itsestäsi.