Is this what it feels like finding out, that I've got the guts to say anything

Etsin tietä pois pääsyyn, koska en kestä enää tätä elämää täällä. Haluan kadota ja unohtaa. Kuinka minä voin koskaa aloittaa alusta, jos minulle ei koskaan anneta siihen mahdollisuutta? Mua väsyttää elämä.

Pitäisi olla jo nukkumassakin, koska huomenna on aikainen herätys töihin. En vain halua mennä nukkumaan, koska huomenna minun täytyy kohdata ihminen, jota haluaisin vain vältellä. Aamu tulee liian aikaisin, jos nukun. Jos vain voisin, sanoa mitä oikeasti ajattelen.

Ensi viikolla on lakkiaset ja kaikki on liian keskeneräistä vielä, mutta en mä siitä jaksa stressata. Pitäisi leipoo jotain, mutta en tiedä mitä. Toivon vaan, ettei kukaan edes tulisi koko lakkiaisiin. Voinko mä vaan perua kaiken ja lähteä matkustamaan?

I wish I could have another minute, to finish this fairytale

Tiedän, etten ole ilmoitellut itsestäni liian pitkään aikaan taas vaihteeksi. Minulla on ollut kaikki hyvin tai ainakin paremmin kuin joskus aikoja sitten. Nyt vain ahdistaa ja lujaa, koska pilasin muutaman ystävyyssuhteeni viikonloppuna - kännin takia. Minä kadun ja ahdistun eikä minulla taaskaan ole ketään kenelle puhua, joten päätin tulla kirjoittamaan tänne pitkästä aikaa.

En tiedä miten mä ajoin itseni taas tähän samaan asemaan kuin joskus aikoja sitten. En vain käsitä, kuinka annoin kaiken lipua otteestani jälleen kerran. Olen itkenyt viimeisien päivien aikana paljon, enemmän kuin koko vuonna yhteensä. Mä mokasin.

Alkoholi, ei ole hyväksi minulle, se ei ikinä ole ollut, mutta silti mä lähden baariin joka viikonloppu ja vedän överit enkä muista seuraavana päivänä mitään. Haluan vain tukahduttaa kaikki tunteet. Onnistun siinä, aina seuraavaan aamun asti. En ymmärrä miten olen päästänyt itseni lipsumaan pimeälle puolelle. En voi kertoa kenellekään ajatuksiani, koska mua hävettää kaikki likaiset ajatukseni.

Useasti mietin olisiko helpompaa vain muuttaa vuodeksi tai pariksi muualle, ulkomaille tai vain vaihtaa paikkakuntaa, olisiko? Tuntuu kuin kaikki tuntisi minut ja historiani, vaikka tuskin se pitää paikaansa, mutta haluan aloittaa alusta.

Ahdistus, mutta ehkä tämä tästä.

Take me in, and throw out my heart and get a new one

Yritin kirjoittaa säännöllisesti, mutta loppuen lopuksi en enää osannut. Olen täällä taas, ehkä vielä huomennakin, mutta mitään minä en enää lupaa, koska en osaa pitää niitä. Lupaukset on tehty rikottaviksi.

Syksyn aikana on tapahtanut paljon, mutta ehkä tärkein niistä oli minun täysi-ikäistyminen, enää sekään ei tunnu miltään. Kaikki on tasaisen harmaata, muutamia aallonpohjia lukuunottamatta. Enää muutama kuukausi ennen kuin lukulomani alkaa ja minusta tuntuu, etten selviä sinne asti. Onneksi lomalähestyy, mutta sekin tuo oman ahdistuksensa elämään.

Tällä hetkellä minä haluaisin vain pakata tavarani ja lähteä seikkailemaan kohti tuntematonta, mutta vielä minä en siihen pysty. Ajatus kesästä ja tuleva valmistuminen ovat tällä hetkellä ainoat asiat, joiden avulla jaksan eteenpäin. Sitten olen valmis lentämään.

Mutta nyt minun on aika taas kadota ja toivottavasti näemme taas pian. Pitäkää kaikki huoli itsestänne ja läheisistänne.

She was dead all along

 
Minä haluan kadota. Lakata olemasta tässä hetkessä. Päästä pois. Mikään ei tällä hetkellä mene niin kuin suunnittelin.

I'll tell you what you already know

Olen vähän hukassa tai jos totta puhutaan, olen täysin hukassa. Mä en tiedä mitä mä haluan, koska en osaa päättä asioista. Mua pelottaa liikaa ottaa oma elämäni hallintaan, koska mä tiedän, etten osaisi. Musta vain tuntuu, että olen ikuinen epäonnistuja. Suunnittelen liikaa elämääni etukäteen eikä mikään loppuen lopuksi onnistu. Olen tottunut pettymään itseeni ja muihin ihmisiin, mutta mä silti vihaan sitä tunnetta. Kuin mä olisin ikuinen epäonnistuja.

Olen yrittänyt tutustua uusiin ihmisiin, mutta kukaan ei halua tutustua minuun. He eivät välitä, heitä ei kiinnosta. Mä tiedän, että olen hieman ongelmallinen tapaus kaikkieni vikoinen, mutta mä todella tarvitsen edes sen yhden tosi ystävän. En halua viettää loppuelämääni yksin. Miksi mä en vain osaa puhua silloin kuin minun pitäisi? Olen vain tönkkö tuppisuu.

Olen ikuinen valittaja.

Yritän opetella positiivisemmaksi. Minä todella yritän. Joku päivä minä löydän vielä itsestäni sen voiman, mitä vaadiitaan, jotta voin olla onnellinen ja pystyn nauttimaan elämästä, mitä sitä vielä on jäljellä. Minun täytyy päästä kuorestani, mutta en tiedä miten onnistun siinä yksin.

You want to do things differently, go do them independently

Tänään oli hyvä päivä, mutta silti mä haluan muuttaa täältä äkkiä pois. Haluan jättää tämän kaupungin taakseni. En mä tiedä minne haluan, pois vain. Ulkomaat kuullostaa laululta mun korvaan, mutta en mä tiedä mitä mä siellä tekisin. Ehkä mä lähden etelään tai johonkin monen sadan kilometrin päähän täältä. Tänään oli hyvä päivä, mä luulen.

Mä haluan rakastua, mutta mä pelkään liikaa päästääkseni ketään lähelleni. Miksi mä en vai voi antaa sydämmeni viedä? Mä ajattelen liikaa sitä kipua, mihin se kaikki johtaisi. En halua enää, että muhun sattuu. Tällä menolla mä tulen aina olemaan yksin, mä tiedän sen. Haluan tuntea jotain, mutta en mä osaa tai sitten en vain uskalla.

Mä taidan tehdä mun elämästä vain turhan vaikeaa. Mä en vain osaa elää hetkessä, vaan mä aina ajatten tulevaa ja pelkään. Mun täytyy oppia elämään. En mä halua ikinä katua, että mä jätin jotain tekemättä, koska mä pelkäsin liikaa. Mutta en mä voi elää, jos mun täytyy kaikki tehdä yksin. Ympyrä sulkeutuu.

Olisiko kaikki paremmin, jos mä asuisin jossain muualla?

Lakastuneet kukat peittivät pihan

Mä olen täällä taas tai ainakinyritän saada jotain kirjoitettua. Edellisestä kerrasta onkin pian vuosi aikaa, mihin tämä vuosi on mennyt? Tämän piti olla elämäni paras vuosi, on tämä sitä osittain ollut, osittain taas paskin vuosi ikinä. Mä vihaan ja rakastan tätä elämää. Mä olen menettänyt kaikki rakkaat mun elämästä, mutta sanalla olen yrittänyt luoda uusia siltoja eteeni ja polttaa vanhat takanani, mutta jotenkin löydän aina itseni haikailemasta menneitä. Mä en vain osaa päästää irti. Mä vihasin mun yläaste aikaa, mutta nyt jälkeen päin ajateltuna, ne ihmiset oli mun toivo, mutta mä annoin niiden ystävyyssuhteiden murentua. Nyt mä epätoivoisesti yritän kasata niitä pienia sirpaleita yhteen.

Mä olen pian kahdeksantoista. Kahdeksanvituntoista. Mä olen odottanut tätä vuotta siitä asti, kun oli kolmetoista, nyt se on käsillä. Mä voin tehdä mitä mua huvittaa tämän vuoden jälkeen. Mä en tiedä mitä mä teen mun kahdeksantoistavuotissyntymäpäivänä, koska en mä voi yksin baariin mennä. Mä olen menettänyt mun ystävät enkä mä saa välejäni enää korjattua heidän kanssa, elämä on tullut meidän väliin. Mulla ei ole elämää koulun ja kodin ulkopuolella. Kesä on mennyt, miten on mennyt. Mä olen yrittänyt luoda uusia ihmissuhteita, mutta mä en vain osaa.

Joskus mä vain ajattelen, että en mä voi olla näin säälittävä ihminen, oikeasti. Äiti kyselee poikaystävä kandidaatteja, mutta mun rakkauselämä on totaalisen kuollutta. Mä tiedän tarkalleen millaisen elämän mä haluaisin, mutta kuinka mä voin saada sen, jos mulla ei ole mistään mistä aloittaa? Mä tarvitsen ystävän, mä haluan parhaan ystävän, joka mulla on puuttunut mun koko elämän ajan.

Tämä teki hyvää. Mä toivon, että mä jaksan aloittaa tämän uudestaan. Mä olen oikeastaan vähän kaivannutkin tätä.