Lähettämättömiä kirjeitä

Saatanan paska ämmä. Kehtaat olla multa vailla yhtään vitun mitään. Sä olet omassa saatanan lapsellisuudessasi alkanut mököttää kuin mikäkin vitun kakara ja hylännyt mut oman lapsellisuutesi takia. Sua ei vittujakaan kiinnosta mikään muu kuin sun oma pieni maailma, jossa kenelläkään ei ole mitään muuta funktiota kuin paapoa sua. Jos sua vittujakaan kiinnostaisi olla oikeasti apuna ja tukena, niin sä et olisi kiristämässä joka vitun välissä rahalla ja sillä ”kuinka tässä nyt jokainen auttaa toisiaan” tavalla tai toisella. Läheisten tukemiseen ei kuulu kiristäminen, eikä siinä muistella kuka on auttanut ketäkin ja miten. Oma äiti ei saatana pidä kirjaa siitä, mitä se on lastensa hyväksi tehnyt, vaan se tekee lastensa hyväksi minkä voi, jos sitä vaan sattuu vittujakaan kiinnostamaan. 

Sua ei ole vittujakaan kiinnostanut, mitä mun elämään kuuluu tai mitä siinä tapahtuu. Sulla on ollut koko vuosi aikaa ottaa puhelin käteen ja soittaa, mutta sun oma pieni maailma on ollut tärkeämpää kuin mikään muu, mitä maailmassa tapahtuu. 

Mua ei vittujakaan kiinnosta auttaa sua enää yhtään missään. Sua ei ole kiinnostanut olla apuna tai tukena silloin kun mä olen sitä tarvinnut ja silloinkin jos olet esittänyt olevasi, siinä on ollut ehtoja takana. ”Jos mä nyt autan sua, niin mä kiristän sua sillä maailman tappiin asti.” 

Mä olen kesken omien menojen, kesken työpäivän, keskellä yötä, keskellä avioeroa, keskellä kaikkea auttanut sua sun triviaaleissa tietokoneongelmissa, mutta sulla ei tule mieleenkään muistaa, mitä kaikkea mä olen tehnyt. Sä muistat vain sen mitä sä olet tehnyt. 

Ihan yhtä lailla mä olisin voinut joka helvetin väliin olla kiristämässä, että en auta sua sun tietokoneongelmissa jos sitä tätä tai tuota. Tai tee nyt sitä tätä tai tuota, koska mä silloin autoin sua siinä tässä tai tuossa. 

Koko sun elämä pyörii sen ympärillä, että sä vaadit ihmisiltä asioita. Että sä kiristät ihmisiä niihin asioihin, mitä sä niiltä vaadit. Että sä manipuloit ihmisiä sillä, kuinka saatanan vaikea elämä sulla on ollut. Säälikää mua nyt kun kaikki on kohdelleet mua näin huonosti.

Mua ei enää kiristetä, pakoteta, vaadita mukautumaan johonkin muottiin, mikä äitin päässä on. Mä olen kuka mä olen ja mä en alistu siihen paskaan enää.

Mulla ei ole elämässä ollut koskaan aikuista. Mun elämässä ei ole koskaan ollut aikuista ihmistä.