Mä
en ole tyhmä, laiska enkä ahne.
Se
että mä pidän puoliani, ei tee minusta sen huonompaa ihmistä.
Mun
ei tarvitse olla sellainen, kuin mitä muut multa odottaa.
Tunnen
itseni jatkuvasti mitättömäksi ja turhaksi ihmiseksi. Kolme aikuista ihmistä on
kasvattanut mut niin, että mä aikuisena tunnen olevani turha ja riittämätön.
Että mä en kykene uskomaan, että joku tahtoisi olla mun kanssa. Että mun kanssa
tahdottaisiin viettää aikaa.
Jatkuvasti
skannaan ihmisiä ja odotan merkkejä siitä, mitä mä saan tai en saa olla tai
mitä musta toivotaan tai odotetaan. En uskalla olla oma itseni, saan
järkyttäviä paniikkikohtauksia, jännityskohtauksia, stressikohtauksia. Ihmisten
kanssa tekemisissä oleminen tuntuu välillä täysin ylivoimaisen vaikealta, koska
en tiedä, kuka mun pitäisi olla. Koska vaadin itseäni olemaan jotain parempaa
kuin mitä olen, kun en usko minun itseni riittävän.
Haen
jatkuvasti huomiota, väärin keinoin. En uskalla olla huono tai keskiverto. Mun
pitäisi olla paras tai vähintäänkin erittäin hyvä. Mikään muu ei kelpaa. En ole
koskaan uskaltanut heittäytyä ja luottaa omiin taitoihini ja kykyihini. En ole
koskaan kokenut olevani tarpeeksi hyvä edes niissä asioissa, joissa olen
lahjakas.
Musta
olisi voinut tulla vaikka ja mitä, jos mua ei olisi koko mun lapsuuden ajan
lytätty johonkin epärealistiseen muottiin, jonka pohjana on hullujen aikuisten
hullut määritelmät.
Miten
äiti on aina vaatinut olemaan aikuinen ja käyttäytymään kuin aikuinen, muttei
ole koskaan antanut vastuuta. Ei ole koskaan luottanut siihen, että minussa tai
meissä olisi kykyä toimia oma-aloitteisesti. Vaikka ei itse ole kyennyt koskaan
ottamaan vastuuta omasta elämästään ja omista ongelmistaan. Eikä kykene
hyväksymään ketään omana itsenään ja omanlaisena persoonanaan. Vaan vaatii
jatkuvasti muita käyttäytymään omien määreidensä mukaan. Kiristää rahalla,
itsemurhalla, välirikolla.. Arvostelee minua ja muita rankalla kädellä, vaikka
itse on umpihullu. Kaikesta vaaditaan jotain takaisin, mikään apu ei ole
koskaan pyytteetöntä. Kaikella on hintansa.
Et
ole koskaan ottanut tosissaan mitään, mitä ei ole kyennyt todistamaan.
Vatsakipua, pahoinvointia, huonoa näköä, masennusta.. Kaikki asiat on mitätöity
uudestaan ja uudestaan, ennen kuin niitä on uskottu. Jos on uskottu.
Ja
nyt minun ja Jessican pitäisi kantaa ja pitää huolta sinusta, kun et osaa itse pitää huolta
itsestäsi.
